Page 8 - Turvatalon_tarina
P. 8
- Sitten tulivat muotiin rullaverhot ja niitä
ompelin kesämökilläkin. Lopulta löivät läpi
kätevät säleverhot ja se oli hyvä artikkeli
pitkän aikaa.
Iris Ahlbom muistaa, miten koko perhe oli
tarvittaessa aina töissä mukana, muutenkin
kuin vain kiireapulaisina.
- Isä kirjoitti laskuja ja Asko kiikutti nii-
tä Mäntyviidan postiin ja tytöt olivat mukana
milloin missäkin puuhassa.
- Sellainen mielikuva on jäänyt pääl-
limmäiseksi, että Leo ei ollut koskaan
huolissaan tulevaisuudesta, vaan katsoi aina
luottavaisena eteenpäin, kertoo Iris Ahlbom.
Iris oli siis itseoppinut modisti, mutta hattu-
jenteko sai pian jäädä, sillä hänen kätevyyt-
tään tarvittiin monenlaisissa ompeluksissa
ja muissa urakoissa.
Yrityksestä tulikin heti perustamisensa jäl- Mutta ehkä tärkeintä panostaan yrityksen
keen käsite, eikä kilpailua juuri ollut. kannalta ei Iris ole pannut itse merkille. Äi-
dillinen olemassaolo ja sitä kautta kodikkaan
Kaikki kodin korjaustarpeet tyydytti Yleis- tunnelman luonti perheyrityksen sisälle on
huolto, eikä tuohon aikaan ollut tapana kaiketi hänelle niin itsestäänselvä seikka.
miettiä kilpailutuksen etuja. Palveluiden Mutta kun keskustelee vanhojen työnteki-
hankinnassa oli luontevaa kääntyä oman jöiden kanssa yrityksen menneisyydestä,
kaupunginosan tarjonnan puoleen. Ja kun korostaa jokainen Iriksen keskeistä merki-
yrittäjäpariskunta vielä asuikin uudessa tystä ja tärkeyttä.
yhteisössä, kävi kaikki luontevasti.
Niinpä Yleishuolto pian maalasi tamppaus-
telineet, korjasi polkupyörät ja sähkölaitteet,
teki remontteja ja huolsi sekä asensi lukkoja,
lasitti ja kiinnitti sälekaihtimet.
- Pian Leo palkkasi yritykseen veljeni
Keijon maalari-isänsä Alarikin lisäksi. Tarvit-
tiin kirvesmiehiä, puuseppiä ja pyörämekaa-
nikko, kuvailee Iris Ahlbom.
Työtä tehtiin monesti muotienkin mukaan.
- Erityisesti muistan kuinka verhoko-
telot tulivat kovin halutuiksi. Ne siis kätkivät
ennen näkyvillä olleet kiskot ja tangot. Niitä
tehtiin yötä päivää, kertoo Iris Ahlbom.
7
