Page 7 - KIRJANYSTAVAT_1
P. 7

APOSTOLI

Teksti: Pasi Linna

Ei siitä ole kuin kulkijaksi, sanottiin –              Hän ojentaa nivaskan rouvalle. Sivuja lehteil-
             päivittäin mieleen juolahti jokin kau-  tyään rouva hihkaisee ja kääntyy huoneistoon
             kainen määränpää, ja reissussa meni     päin, kailottaa.
             pitkään iltaan, kunnes tuli seuraava
             päivä, ja lapsi oli kuluillaan taas.      Oviaukkoon ilmestyy kumara, kaljuuntunut,
Nimi vääntyi Apostoliksi, alkuperäistä ei muis-      mahdottoman harmaa mies. Silmiinpistävää on
tanut kohta enää kukaan. Niukasta ravinnosta         miehen huomattava pituus, jonka kumaruus
välittämättä poika kasvoi pikkulapsen mitois-        huonosti peittää. Harmaa värikään ei sellaise-
ta ulos, vauhtia tuli lisää ja matka joutui yhä      naan, pelkkänä taustankaltaisena ominaiskuul-
kauemmas.                                            tona säily, vaan tunkee esiin koko täyteläisessä
Vanhat puutalot ovat maisemassa vaatimatto-          ja miltei hurmaavassa harmaudessaan.
mia toteavia pisteitä, uudehko rivitalo taas kuin
huutomerkki pitkulaisen muotonsa ja uusaikai-          Mitäpä tuosta, meitä on kaikenlaisia, tuollai-
suutensa vuoksi. Vanhan ystävän ovessa lukee         siakin.
Auer, ei enää Ikonen, ja oven avaakin vieras nai-
nen, eläkeikäinen hyvinkin, niitä sellaisia ikänsä-    – Nämä ovat samoja, rouva sanoo.
kauniita, jollaisia joskus näkee. Herennyt hyvä-       Mies tuijottaa ensin rouvansa olkapään yli, sit-
mieli lakastuu, mutta kertoo hän asiansa tietty      ten ryhtiään kohennettuaan tämän pään ylitse.
tällekin, niinkuin on tuhannet kerrat kertonut       Helposti huomaa, että päälaki poks kolahtaa vä-
muille, eleettömästi ja koneellisesti. Aina se tu-   liovenaukon yläkarmiin, jos mies yhtään enem-
lee tehdyksi, onhan olemassa jonkin promillen        pää suoristaa varttansa, eikä ole vieläkään täy-
mahdollisuus että ihminen kiinnostuu.                dessä mitassaan.
                                                       Silmätkin ovat miehellä tasaisen harmaat. Hän
  Rouvan kohdalla kun näin tapahtuukin, hän          katsoo takaisin ja ajattelee, että kun kaksi van-
yllättyy ja tempoo reppua selästään, pyydellen       haa tällä lailla vahtaa, ei ole tarpeen hievahtaa.
samalla anteeksi riisumiseen kuluvaa ajanhuk-        Nuoremmat mieluummin väistävät – tilanteessa
kaa: hän ei ole ajattelemattomuuttaan kunnol-        on helposti haastetta tai uhkaa. Nyt vain katso-
la valmistautunut. Rouva uskoo hyvinkin jaksa-       taan ja harkitaan, ehkä mittaillaankin, mutta
vansa vielä yhden repun riisumisen verran; us-       pelkkä mittojen otto mielessä, ei mikään haaste.
koo omaavansa aikaa tässä maailmassa sen-              Mies sanoo, ja hän hätkähtää, asennoituneena
tään sen verran, ettei sitä yksi repun riisuminen    niin, että tässähän vielä ollaan ainakin vähänai-
loppuun kuluta.                                      kaa. Levollinen pysähtyneisyyden hetki kun
                                                     äkisti menetetään, pitää itseään vähän kokoilla.
  Hän availee hihnoja ja uskoo taivahan todeksi        Mies puhuu, kuinka he aloittivat vastamuut-
sen, että rouvalla on edessään kymmenet vuo-         taneina huoneistossa remontin ja huomasivat
det laadukasta ja antoisaa ja mukavaa elämää,        kupruja tapetteja irrotellessaan alle liimatut pa-
yhtään ylimääräistä minuuttia ei kuitenkaan          perit, satoja ja taas satoja liuskoja tekstiä, tari-
toivoisi siitä kuluvan repun riisunnan seuraami-     noita. Tutustuttuaan kirjoituksiin he ihastuivat
seen viimaisessa oviaukossa.                         niiden persoonalliseen omalakisuuteen ja tari-
                                                     noiden vetävyyteen. Tuskin koskaan he saisivat
  Rouvan ottaessa taka-askeleen hän kiroaa it-       kuitenkaan kirjoittajaa selville, huoneiston enti-
semielessään. Luulee hänen pyrkivän sisälle,         nen omistajakin kuollut eikä perikunta halunnut
vaikka hän hoitaa asiansa aina ulkoilmassa, se       asiaan mitään sanoa.
on ollut sääntö ja suoranainen laki läpi vuosien.      - Mutta tässä te nyt olette, rouva sanoo ja sä-
Siitä on nyt turha mitään puhua, tietenkään.         teilee.
Sentään ei sulkenut ovea.

                                                     7
   2   3   4   5   6   7   8   9   10   11   12